Ortodoksiset juhlat

Ortodoksinen kirkkovuosi rakentuu vuoden mukaan vaihtuville teemoille. Kirkkovuosi on tarkoitettu elettäväksi todeksi omassa elämässä: kristitty seuraa kirkkovuotta kokeakseen pyhät tapahtumat vuosittain ja eheyttääkseen siten hengellistä elämäänsä. Kirkkovuoden seuraaminen on osa Kirkon Pyhää Traditiota eli Kirkon pyhää kokemusta. Kirkkovuoden seuraamisessa kohtaavat iankaikkisuus ja tämä todellisuus.

”Kristus syntyy, kiittäkää!” Olemme siis koko ajan mukana pelastushistorian virrassa vietävinä. Kirkkovuosi tuo eteemme kirkon elämän todellisuuden. Kirkossa olemme yksi Jumalan kansa kokemassa pyhyyden läsnäolon.

1.syyskuuta. Vanhan bysanttilaisen käsityksen mukaan maailma luotiin 1. syyskuuta. Tuona päivänä vietetään erityistä Ekumeenisen patriarkan siunaamaa päivää luonnon puolesta.

Nykyinen patriarkkamme Bartolomeos tunnetaan myös ”vihreänä patriarkkana”. Hän on ottanut luonnon suojelemisen yhdeksi teemakseen, jota kristillisen kirkonkin tulee noudattaa. Tosin luonnon suojeleminen on vanhaa kristillistä opetusta, johon annetaan ohjeet jo Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta.

Kirkkovuoden liturginen huipennus on Herran Pääsiäinen, johon valmistaudutaan suurella paastolla, ja jota seuraa 40 päivän pääsiäisaika. Monet Raamatun lukukappaleet aloitetaan alusta pääsiäisestä, joten sitä voi myös hyvällä syyllä kutsua uudeksi aluksi.

Pääsiäinen on niin sanottu liikkuva juhla eli sen ajankohta vaihtelee vuosittain. Pääsiäiseen liittyvät juhlat ja paastot liikkuvat pääsiäisen ajankohdan mukaisesti.

Kirkkovuodessa vuorottelevat juhla-ajat ja paastot. Juhlia edeltävät lisäksi esijuhlat ja jälkijuhlat.

Pidempiä paastonaikoja on kirkkovuodessa neljä kappaletta: joulupaasto, suuri ja pyhä paasto, apostolien paasto ja Herran äidin paasto.

Pääsiäisen merkitys kirkossa

Kristuksen ylösnousemus on kirkon tärkein juhla ja jokavuotinen tapahtuma. Teologisesti ajateltuna pääsiäinen on kaiken kristillisen elämän ydintapahtuma. Jos ylösnousemusta ei tunnusteta, silloin ei tunnusteta kristillistä uskoakaan. Juhla aloitetaan heti auringonlaskun alettua, jolloin liturginen vuorokausikin on vaihtunut uuteen.

”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi”.

12 suurta juhlaa

Kirkkovuoden suuret juhlat valmistavat meitä suurimpaa juhlaa, eli Herran Pääsiäistä varten.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä 8.9. Kauan lapsettomuudesta kärsineet Joakim ja Anna saivat lopulta tiedon Marian syntymästä. Juhlan aihe liittyy Marian suureen tehtävään tulla Jumalanäidiksi.

Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen 14.9. Ristin juhlan aihe juontuu 300-luvun tapahtumasta, jossa keisarinna Helena teki kaivauksia pyhällä maalla ja löysi Herran ristin. Jerusalemin piispa nosti ristin kaiken kansan nähtäville. Risti osoittautui eläväksitekeväksi eli oikeaksi Herran ristiksi.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliinkäynti 21.11. Marian vanhemmat Joakim ja Anna lupasivat Jumalalle, että jos he saavat lapsen, he vievät sen temppeliin 3-vuotiaana. Tapahtumaan liittyi ihme, joka ennakoi Marian tulevaa suurta tehtävää. Maria juoksi temppelin kaikkein pyhimpään, jonne ylipappikin sai mennä vain kerran vuodessa.

Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä 25.12. (joulu). Kristuksen syntymää juhlittiin alkuvuosisatoina yhdessä teofanian eli Kristuksen kasteen juhlan kanssa. Maailman Vapahtaja syntyi vaatimattomiin oloihin Betlehemissä. Jumalan Pojan syntyminen maailmaan oli merkki uudesta liitosta Jumalan ja ihmisen välillä. Kristus oli uusi Adam, joka avasi uudelleen ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastukseen.

Teofania, Herramme Jeesuksen Kristuksen kaste 6.1. Teofanian (ilmestyminen) juhlassa Jeesus saapuu Jordan-virralle Johannes Edelläkävijän kastettavaksi. Johannes estelee ensin, mutta suostuu lopulta. Kasteen jälkeen Pyhä Henki kyyhkysen muodossa laskeutuu taivaasta Jeesuksen luo ja Isän ääni kuuluu taivaasta: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." Juhlasta on käytetty myös nimitystä epifania, eritoten englanninkielisten ortodoksien keskuudessa. Tämä nimitys (Valon juhla) kertoo myös läntisen (roomalaiskatolisen) kirkon saman päivän juhlinnan kohteista, itämaan tietäjistä, jotka vierailivat jouluna syntyneen Jeesus-lapsen luona.

Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliintuominen 2.2. Mooseksen lain määräystä noudattaen Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen Herran eteen Jerusalemin temppeliin 40. päivänä syntymän jälkeen.Temppelissä oli paikalla hurskas ja lakia noudattava Simeon, joka odotti Messiasta. Pyhän Hengen johdatuksesta hän tunnisti lapsen. Vanhurskaan Simeonin lausuma rukous luetaan jokaisessa ehtoopalveluksessa: ”Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi…”. Paikalla oli myös naisprofeetta Hanna.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys 25.3. (Ilosanoman juhla). Ylienkeli Gabriel saapui Neitsyt Marian luo tervehtien häntä: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!". Gabriel toi ilosanoman siitä, että Herramme Jeesus Kristus olisi syntyvä ihmiseksi Neitseen kautta Pyhän Hengen voimasta. Neitsyt Maria otti tehtävän vastaan vapaasta tahdostaan.

Herran ratsastus Jerusalemiin, palmusunnuntai (viikkoa ennen pääsiäistä). Jeesus ratsasti juhlallisesti Jerusalemiin aasilla. Ihmiset ottivat hänet vastaan kuninkaana heitellen ratsun eteen vaatteita ja palmunoksia. Juhla ennakoi tulevia tapahtumia, jotka veivät Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemiseen.

Herran taivaaseenastuminen eli helatorstai (40 päivää pääsiäisestä). Kristus nousi kaikkien nähden taivaaseen ja katosi näkyvistä. Kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä sanoivat, että Jeesus on tuleva samalla tavalla takaisin maan päälle.

Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai (50 päivää pääsiäisestä). Kirkon syntymäpäivää vietetään helluntaina, sillä tuolloin opetuslapset eli apostolit saivat Pyhän Hengen, ja lähtivät viemään eteenpäin sanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta. Apostolinen kirkko laajeni vähitellen koko Rooman valtakunnan alueelle.

Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen 6.8. Jeesus otti mukaansa kolme opetuslastaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja vei heidät Taaborin vuorelle. Siellä ollessaan Kristus silminnähden kirkastui ja vahvisti niin opetuslastensa uskoa ylösnousemukseen. Samalla Jeesuksen seurassa olivat Mooses ja Elia. Kirkas luomaton valo sai opetuslapset hämilleen.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle kuolemasta kolme päivää etukäteen. Ihmeellisellä tavalla kaikki apostolit Tuomasta lukuun ottamatta saapuivat Marian kuolinvuoteen äärelle. Kristus itse nouti äitinsä sielun ja vei sen taivaaseen.

Näiden lisäksi on ns. keskisuuria ja pieniä juhlia, kuten Neitseen Marian suojelus 1.10., Johannes Kastajan juhlat ja apostolien muistopäivät.