Herran edelläkävijä ja kastaja Johannes (23.9., 7.1., 24.2., 25.5., 24.6., 29.8.)

Suurten juhlien jälkeisinä päivinä pyhä kirkko tapaa kunnioittaa niitä Jumalan palvelijoita, joilla on ollut tärkeä osuus juhlan tapahtumien toteutumisessa. Teofanian jälkeisenä päivänä (7.1.) muistellaan Herran edelläkävijää ja kastajaa Johannesta, profeetoista mahtavinta ja naisista syntyneistä suurinta. Hän oli Jumalan lähettämä ääni erämaassa, Messiaan tulemisen julistaja ja valmistaja. Johannes oli maallinen enkeli ja taivaallinen ihminen, jonka paikka on taivaan ja maan välillä vanhan ja uuden liiton yhdistäjänä. Hän oli armon sanansaattaja, hengellisen kevään tuloa ennakoiva pääsky, jumalallisen valon soihtu ja hengellinen sarastus Vanhurskauden auringon nousun edellä. Hän valmisti maailmaa vastaanottamaan Kristuksen ja saarnasi Kristuksesta myös Tuonelassa oleville.

Johannes Edelläkävijän tehtävä huipentui ja päättyi Kristuksen kastamiseen. ”Iloni on nyt täydellinen”, Johannes totesi, ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30) Johannes Edelläkävijä lähti tästä maailmasta marttyyrikuoleman kautta, mutta sen jälkeenkin Johannes on kristityille Kristuksen osoittaja ja edelläkävijä hengellisessä mielessä. Askeesin ja rukouksen täyttämällä elämällään hän on esimerkki pidättyvyydestä, neitsyydestä, katumuksesta ja himoista puhdistautumisesta. Hän on myös uuden liiton erämaakilvoittelun alkuunpanija ja luostarielämän airut, joka valmistaa tietä Herran luo. Ottamalla vastaan hänen sanomansa katumuksesta ja kääntymyksestä voimme valmistautua arvollisesti vastaanottamaan pyhään kasteen. Ja kun olemme kasteessa saaneet valaistuksen, voimme Johanneksen pyhää elämäntapaa jäljittelemällä säilyttää armon itsessämme ja antaa sen kasvaa lakkaamatta aina siihen saakka kunnes Kristus asuu meissä ylösnousemuksensa koko kirkkaudessa.

Johannes Edelläkävijän elämä

Pyhän Johannes Edelläkävijän eli pyhän Johannes Kastajan syntyminen ja siihen liittyvät asiat on kerrottu seikkaperäisesti Uudessa Testamentissa Luukkaan evankeliumin 1. luvussa (Luuk.1:5-80). Evankeliumi kertoo pyhän Johanneksen vanhurskaista ja iäkkäistä vanhemmista, pappi Sakariaasta ja hänen hedelmättömästä vaimostaan Elisabetista, jotka elivät Hebronin kaupungissa. Johanneksen äiti Elisabet oli Aaronin sukua ja hän oli Zoian tytär ja Zoia taasen oli Kristuksen isoäidin, Neitsyt Marian äidin Annan sisar. Näin ollen pyhä Johannes oli Kristuksen pikkuserkku. Johanneksen isä Sakarias oli myös Aaronin sukua ja hän kuului Abian pappisosastoon. Tuhatlukuinen temppelipapisto oli jaettu 24 osastoon, joista Abian osasto oli kahdeksas.

Kerran Sakariaan ollessa toimittamassa jumalanpalvelusta Jerusalemissa, ylienkeli Gabriel ilmestyi hänelle suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkeli ennusti Sakariaalle, että hänestä tulee isä pojalle, jolle hänen on annettava nimi Johannes ja joka on oleva suuri Jumalan mies. Enkeli kertoi vielä Johanneksen tulevan kulkemaan Herran edelläkävijänä ja hän valmistaa kansaa Vanhassa testamentissa ennustetun Vapahtajan, Messiaan tulemiseen. Sakarias huolestui asiasta ja pelko valtasi hänet. Hän epäili, etteivät he tämän ikäisinä voisi enää saada lasta ja hän pyysi ennusmerkkiä. Se annettiin hänelle ja se oli samalla rangaistus hänen epäuskostaan: hän tuli mykäksi siihen saakka kunnes ylienkelin sanat kävisivät toteen.

Jonkin ajan kuluttua Elisabet tuli raskaaksi. Hän pelkäsi kohtaavansa ivaa ja pilkkaa raskaudestaan noin iäkkäänä ja siksi hän piilotti asiaa viisi kuukautta. Elisabetin ollessa kuudennella kuukaudella raskaana, hänen serkkunsa Neitsyt Maria tuli hänen luokseen jakamaan yhteisen ilon. Hän oli ylienkeli Gabrielilta saanut tiedon Kristuksen syntymisestä ja tuli sen johdosta Elisabetin luo. Elisabet ”Pyhällä Hengellä täyttyneenä” oli ensimmäinen, joka tervehti Jumalansynnyttäjää, Neitsyt Mariaa sanoin: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Elisabetin kohdussa oleva pyhä Johannes evankeliumin mukaan hypähti kohdussa tässä tapaamisessa.

Pian Elisabet synnytti pojan ja sukulaiset sekä tutut riemuitsivat hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä Mooseksen lain mukaisesti poika ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi Johannes. Jokainen paikallaolija oli hämmästynyt nimestä ja he halusivat ristiä lapsen isän mukaan Sakariaaksi. He kysyivät asiaa lapsen isältä ja Sakarias pyysi viittomalla kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: Hänen nimensä on Johannes. Samalla hetkellä hän sai takaisin puhekykynsä, ja Sakarias ylisti Jumalaa ja profetoi Messiaan tulemista maailmaan. Omasta pojastaan, pyhästä Johanneksesta hän sanoi: ”Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen.” (Luuk.1:76)

Jeesuksen syntymän ja paimenien sekä itämaan tietäjien vierailun jälkeen paha kuningas Herodes määräsi tapettavaksi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Tämän kuultuaan Elisabet pakeni erämaahan ja piiloutui luolaan. Sakarias oli Jerusalemissa jumalanpalveluksessa temppelissä, kun Herodes lähetti sotilaitaan Sakariaan luo kysymään lapsen olinpaikkaa. Sakarias sanoi, ettei hän sitä tiedä. Sotilaat tappoivat hänet temppelissä. Vanhurskas Elisabet jatkoi elämäänsä lapsen kanssa erämaassa ja aikanaan hän myös kuoli siellä. Pyhä Johannes enkelien suojaamana asui erämaassa, kunnes tuli hänen aikansa saarnata katumusta ihmisille ja hänen tehtäväkseen tuli kastaa Kristus Jordan-virrassa. Pyhä Johannes oli siis syntyään nasaretilainen, mutta hän vietti ensimmäiset elinvuotensa Juudean vuoristoseuduilla Jerusalemin ja Kuolleenmeren välimaastossa. Siellä hän vietti yksinkertaista elämää, ”yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja” (Matt.3:4).

Aikuisena pyhä Johannes aloitti julkisen saarnaamisen ja hänen luultiin olevan mahdollisesti Messias. Silloin Johannes sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.” (Luuk.3:16)

Kastettuaan Jeesuksen täyttääkseen Jumalan vanhurskaan tahdon, pyhä Johannes pyysi omia opetuslapsiaan seuraamaan Jeesusta. Hänen oma tiensä johti kuningas Herodeksen vankilaan, jossa hän, arvosteltuaan kuninkaan riettaita elämäntapoja, menetti henkensä ja hänet mestattiin.

Koska pyhä Johannes kastoi Kristuksen, häntä pidetään kummivanhempien suojeluspyhänä. Toisinaan häntä nimitetään myös Erämaan enkeliksi, ja tämän nimityksen johdosta hänet kuvataan joskus ikoneissa samoin kuin enkelit siivekkäänä. Apostoli Johannes käyttää evankeliumissaan pyhästä Johannes Edelläkävijästä ilmausta: ”kirkkaalla liekillä palava lamppu” (Joh.5:35). Pyhä Johannes Edelläkävijä olikin viimeinen Vanhan Testamentin profeetoista ja ikään kuin silta tuon ilmoituksen ja Jeesuksen välillä.

Johannes Kastajan tropari:

"Vanhurskaan muistoa ylistyksillä vietetään, | mutta sinulle, oi Edelläkävijä, on kylliksi Herran todistus, | sillä sinä totisesti osoittauduit profeetoista jaloimmaksi | tultuasi mahdolliseksi kastamaan virrassa Hänet, josta olet saarnannut.| Sen tähden taisteltuasi totuuden puolesta hamaan kuolemaan asti | sinä ilolla julistit myös tuonelassa oleville lihassa ilmestyneestä Jumalasta, || joka ottaa pois maailman synnin ja antaa meille suuren armon."