Valamo ja Lintula - ortodoksiset luostarit Heinävedellä

Suomen ortodoksisen kirkon hengellinen keskus sijaitsee Etelä-Savon Heinävedellä. Siellä toimivat Valamon munkkiluostari ja Lintulan nunnaluostari. Heinäveden luostareissa noudatetaan kristillisen luostarielämän vuosituhantista perinnettä. Vaikka luostarielämän juuret ovat syvällä historiassa ja siihen kuuluu eristäytyminen, Valamo ja Lintula elävät nykyhetkessä ja ovat tiiviisti yhteydessä niitä ympäröivään maailmaan.

Luostariliikkeen synty ja periaatteet

Kristillinen luostariliike syntyi Egyptissä, Palestiinassa ja Syyriassa 300-luvulla. Alkuun kotikylissään ja -kaupungeissaan kilvoitelleet miehet ja naiset vetäytyivät pian autiomaihin, jossa syntyivät ensimmäiset luostariyhteisöt. Luostariasukkaiden kokemuksessa karun erämaan yksinäisyys tarjosi suotuisamman ympäristön hengellisen elämän viettämiselle kuin touhuisa ja levoton maailma. Luostarielämän lähtökohtana on kokemus siitä, että maailmasta vetäytyminen tukee Jumala-yhteyden syventämistä.

Kristinuskon levitessä myös luostarilaitos levisi uusille seuduille. Suomen lähialuille Karjalaan perustettiin ensimmäiset luostarit 1300-luvulla. Autiomaiden sijaan pohjoiset luostarit rakennettiin usein aarniometsään tai vesistöjen eristämään saareen, kuten Valamo ja Konevitsa, tunnetuimmat karjalaiset luostarit.

Luostariasukkaat sitoutuvat kuuliaisuuteen, köyhyyteen ja naimattomuuteen. Kuuliaisuus tarkoittaa nöyrtymistä luostarinjohtajan alaisuuteen ja pyrkimystä oman tahdon hallintaan. Luostariasukkaat luopuvat omaisuudestaan, jolloin luostari huolehtii heidän välttämättömistä tarpeistaan. Avioliiton ja perhe-elämän sijaan luostariasukkaat viettävät hengellistä yhteisöelämää ollen toinen toistensa veljiä tai sisaria.

Munkiksi tai nunnaksi vihkimistä edeltää harjoittelujakso, joka saattaa kestää monta vuotta. Tuona aikana harjoitellaan luostarielämää ja arvioidaan sen soveltuvuutta itselle. Jos jakso päättyy munkiksi tai nunnaksi vihkimykseen, vihittävälle annetaan uusi nimi. Nimen vaihtuminen osoittaa, että luostarielämään siirtyminen on elämän ratkaiseva taitekohta.

Luostarinjohtaja osoittaa kullekin luostariasukkaalle oman kuuliaisuustehtävän, josta hän huolehtii yhteisön hyväksi. Kuuliaisuustehtäviin lukeutuvat niin arkiset askaret kuten ruoanlaitto ja siivous kuin tehtävät jumalanpalvelusten toimittamisessa.

Luostarielämä rakentuu rukouksen ympärille. Yhteisten päivittäisten jumalanpalvelusten lisäksi kullakin luostariasukkaalla on rukoussääntö eli rukoukset tiettyihin päivän ja yön hetkiin. Ihanteena on, että rukous olisi lakkaamatonta eli se liittyisi kaikkeen toimintaan ja jokaiseen hetkeen.

Luostarit on perinteisesti rakennettu luonnonkauniille paikalle. Luonnonrauha ja -kauneus tukevat luostarielämän pyrkimyksenä olevaa paratiisin kadotetun elämäntäyteyden tavoittamista. Tämä pyrkimys ilmenee Jumalan palvelemisena lähimmäisenrakkauden kautta ja rukouksena koko maailman puolesta.

Valamon ja Lintulan historia

Valamon luostarin varhaisista vaiheista ei ole varmoja tietoja. Perimätiedon mukaan se on vanhin Karjalan luostareista. Luostarin perustaminen on toisinaan ajoitettu jopa 900-luvulle. Tutkimukseen pohjautuvan nykytietämyksen mukaan luostari on perustettu vasta 1300-luvulla.

Valamon luostarin perustajina pidetään Sergei ja Herman Valamolaista. Sergei oli kreikkalaissyntyinen munkki, ja hänen oppilaansa ja seuraajansa Herman puolestaan karjalainen. He perustivat luostarin Laatokalla sijaitsevaan Valamon saareen.

Luostaritoiminta Valamossa keskeytyi 1600-luvulla kun Ruotsin ja Venäjän käymien sotien seurauksena ruotsalaiset tuhosivat luostarin ja veljestö pakeni Venäjälle. Luostari perustettiin uudelleen vuonna 1716 keisari Pietari Suuren määräyksestä. Luostarin toiminta elpyi ja jatkui Valamon saaressa toiseen maailmansotaan asti.

Lintulan luostari perustettiin Karjalankannaksella Kivennavalla sijaitsevaan Lintulan kylään vuonna 1895. Perustamisen mahdollisti salaneuvos F. P. Neronovin lahjoitus. Ensimmäiset sisaret saapuivat Lintulaan muista luostareista.

Toisen maailmansodan seurauksena Lintulan ja Valamon historiat kietoutuivat kiinteästi yhteen. Suomen ja Neuvostoliiton vuonna 1944 solmiman rauhansopimuksen ehtoihinlukeutuivat alueluovutukset. Kaikki tuolloin Suomessa toimineet ortodoksiset luostarit sijaitsivat luovutetuilla alueilla - Valamo, Lintula ja Konevitsa Karjalassa, ja Petsamon luostari kaukaisimmassa Pohjoisessa. Monien vaiheiden jälkeen luostarit päätyivät Heinävedelle. Konevitsan ja Petsamon veljestöt yhdistyivät Papinniemeen jo vuonna 1940 asettuneeseen Valamon luostariin. Lintulan luostarin sisaristo löysi vuonna 1946 uuden kodin Palokin kylästä. Se sijaitsee vain noin viidentoista kilometrin päässä Valamosta.

Valamon luostaria Heinävedellä kutsutaan myös Uuden Valamoksi, erotuksena Laatokalla aiemmin sijainneesta luostarista. Luostarielämä on 1990-luvulla käynnistynyt uudestaan Laatokan Valamossa, jota nimitetään myös Vanhaksi Valamoksi.

Valamo ja Lintula saivat uudet pääkirkot 1970-luvulla. Uudisrakentaminen on jatkunut sen jälkeenkin. Nykyisin Lintulassa toimii tuohus- eli kirkkokynttilätehdas. Valamossa puolestaan on hyvät majoitus- ja ruokailupalvelut. Sinne on rakennettu kulttuurikeskus, kansanopisto ja tislaamo.

Valamo ja Lintula matkailijan ja pyhiinvaeltajan kohteina

Matkailijat ovat tervetulleita tutustumaan Heinäveden ortodoksisiin luostareihin. Luostarimiljöö tarjoaa mahdollisuuden aistia ikiaikaista kristillistä elämänmuotoa. Etenkin Valamo on suosittu matkailu- ja pyhiinvaelluskohde, joka on avoinna vierailijoille ympäri vuoden.

Valamossa voi yöpyä joko hotellissa tai vierasmajassa. Ravintolapalvelut sopivat monenlaiseen makuun. Valamon keittiössä yhdistyvät karjalainen ja venäläinen ruokaperinne. Luostarin alueella on kaksi kirkkoa ja kaksi tsasounaa eli rukoushuonetta. Viinimyymälässä on myynnissä luostarin omia marjaviinejä. Matkamuistomyymälässä on tarjolla laaja valikoima ortodoksista kirjallisuutta, ikoneja ja muistoesineitä. Kulttuurikeskuksessa on sekä vaihtuvia että pysyviä näyttelyitä. Siellä sijaitsee myös luostarin kirjasto, joka on vieraitten käytettävissä. Valamon opistossa järjestetään kursseja niin ortodoksisuuden perusteista ja ikonimaalauksesta kuin moninaisista käden taidoista ja kulttuurin aloista.

Lintulassa vierailu onnistuu vaivattomimmin kesäaikaan. Matkailija voi silloin poiketa luostarin kahvilaan ja käydä matkamuistomyymälässä. Talvella matkailijoille ei ole tarjolla erityisiä palveluita. Luostarissa vierailu rajoittuu silloin lähinnä jumalanpalveluksiin osallistumiseen.

Molempiin luostareihin voi hakeutua talkoolaiseksi. Talkoolaiset osallistuvat luostarin päivittäisiin töihin ja saavat siitä vastineeksi ylöspidon.

Jumalanpalvelukset antavat mahdollisuuden kokea millainen on luostarin hengellistä elämää ruokkiva ydin. Veljestö ja sisaristo kokoontuvat päivittäin jumalanpalveluksiin, joihin myös jokainen luostarissa vierailija on tervetullut osallistumaan. Kirkoissa sijaitsevat luostarien suurimmat hengelliset aarteet, ihmeitätekevät ikonit: Valamossa Konevitsan Jumalanäidin ikoni ja Lintulassa Jerusalemin Jumalanäidin ikoni.

Etenkin suurina kirkollisina juhlina luostareissa vierailee pyhiinvaellusryhmiä. Yleisten juhlien lisäksi erityisiä juhlapäiviä Valamossa ovat luostarin perustajien Sergein ja Hermanin juhla 28.6. sekä luostarin pääkirkon vuosijuhla Kristuksen kirkastumisen päivänä 6.8. Lintulassa luostarin nimikkojuhlaa juhlaa vietetään helluntaina eli Pyhän Kolminaisuuden päivänä. Ajankohta määräytyy pääsiäisen mukaan eli se vaihtelee vuosittain.

Kesällä Valamon ja Lintulan välillä järjestetään ristisaatto, jossa vaelletaan luonnon keskellä ortodoksisten rukouksien ja veisujen siivittämänä.

Pekka Metso