Kristuksen syntymä 25.12.
Vanhimmat tiedot Kristuksen syntymän vietosta joulukuun 25. päivänä ovat 300-luvulta. Pakanallisen voittamattoman auringon juhlan paikalla alettiin viettää joulua, josta muotoutui oma juhlansa teofaniasta eli Kristuksen kasteen ja Jumalan ilmestymisen juhlasta (6.1.).
Kristuksen syntymää kutsutaan luomakunnan juhlaksi, sillä maailman Vapahtajan syntymä palautti syntiinlankeemuksessa menetetyn yhteyden Jumalan ja luomakunnan välille. Se oli ensimmäinen vaihe Jumalan suunnitelmassa pelastaa ihminen ja luomakunta. Tämän Jumala teki rakkaudesta luotujaan kohtaan.
Juhlan merkitystä korostaa myös se, että 40 vuorokautta kestänyt joulupaasto päättyy joulupäivänä, josta alkaa joulujuhlan vietto. Joulupäivä on myös Kristusta kumartaneiden tietäjien ja Kristuksen nähneiden paimenien muisto. Joulujuhla jatkuu aina teofaniaan eli Kristuksen kasteen juhlaan saakka.
Suomalaiseen jouluperinteeseen on vakiintunut tapa vielä kynttilöitä haudoille, vaikka joulu ei ole ortodoksisen kirkon perinteessä varsinainen vainajien muistelupäivä.
Toinen joulupäivä on Jumalansynnyttäjän juhla. Ilman Mariaa ei Jumalan syntyminen ihmiseksi olisi toteutunut. Voidaankin sanoa, että Jumalanäiti on ihmiskunnan lahja Jumalan pelastustyölle. Tuohon työhön osallistuu koko luomakunta, niin kuin toisen joulupäivän ehtoopalveluksessa lauletaan:
”Oi Kristus, mitä lahjoja toisimme Sinulle, kun Sinä tulit meidän tähtemme ihmisenä maan päälle. Sillä kaikki Sinun luotusi kiittävät Sinua: enkelit tuovat ylistysveisun, taivaat tähden, tietäjät lahjansa, paimenet hämmästelynsä, maa luolan, erämaa seimen ja me ihmiset Neitsytäidin. Iankaikkinen Jumala, armahda meitä”.
Kristuksen syntymän tropari:
"Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta. Herra, kunnia olkoon Sinulle!"