Kuhasalon luostarin muistomerkki


Kuhasalossa, joka tunnetaan myös nimellä Kukkolansaari siellä sijainneen maatilan mukaan, on tietojen mukaan sijainnut Laatokan Valamon sivuluostari eli skiitta. Skiitan perustamisajankohtana pidetään vuosia 1534-35, jolloin pappismunkki Ilja teki lähetysmatkoja Inkerin, Karjalan ja Lapin alueille. Lähetysmatkoista on säilynyt myös kirjallisia mainintoja. Luostarin perustamisen tarkoituksena lienee ollut ortodoksisen uskon vahvistaminen paikallisen väestön keskuudessa. Tähän Kuhasalon strateginen sijainti on ollut hyvä, sillä Pyhäselän toisella puolella olleet Savon alueen luterilaiset tekivät omaa käännytystyötään. Myös hyvät kalavedet ovat olleet merkittävä etu luostarin sijainnin kannalta. Pielisjoen Uutrankoski ja Kuurnankoski tarjosivat runsaasti siikaa ja lohta, jota suolattuna kuljetettiin vesistöjä pitkin Valamon pääluostariin. Myös kauppayhteyksistä Sortavalaan on viitteitä. Täyttä varmuutta luostarin sijainnista ei kuitenkaan ole, sillä ajankohdalle tyypillisissä karjalaisissa erämaaluostareissa tai asuintaloissa ei ollut varsinaista kivijalkaa, vaan ne oli pystytetty multapenkereille. Myöskään luostarin koosta tai asukkaista ei ole tietoa. Todennäköisesti ainakin igumenit ja pappismunkit olivat Venäjältä. Muiden aikakauden luostareiden tapaan Kuhasalo saattoi toimia paikallisille köyhäinlaitoksena. Kuhasalon uskotaan toimineen ortodoksien hautauspaikkana vielä 1700-luvulla.

Luostarin oletetaan ensimmäisen kerran autioituneen 1581–1582 Ruotsin ja Venäjän välisen 25-vuotisen sodan yhteydessä. Tekijöinä olivat Itä-Suomen yliopiston Suomen historian emeritusprofessori Tapio Hämysen arvion mukaan Liperin suunnasta tulleet luterilaiset. Tällöin lähes koko Joensuun seutu autioitui ihmisistä. Luostari otettiin uudelleen käyttöön 1600-luvun alussa, mutta luostariveljestö joutui varsin pian uudelleen pakenemaan rajasotia ja luterilaisia, ja Stolbovan rauhaan (1617) mennessä luostari on jo ollut pysyvästi tyhjillään. On esitetty, että savolaiset polttivat luostarin vuonna 1611. Munkit joko tapettiin tai he pakenivat Venäjälle. Vuoden 1618 Käkisalmen läänin maakirjassa löytyy viimeinen maininta Kuhasalon luostarista. Sen omistukset Pielisjoen alajuoksulla ja koskien kalastamot mainitaan autioiksi.

Joensuun seurakunnan juhliessa 100-vuotista taivaltaan vuonna 1993 Kuhasaloon pystytettiin luostarin muistoksi ikonikatos. Katos rakennettiin talkoovoimin arkkitehti Sakari Siitosen vuonna 1983 Parikkalan Sepänmäen hautausmaan katosta varten laatimia piirustuksia käyttäen. Katoksen alle on asetettu Valamon luostarin perustajien, pyhien Sergein ja Hermanin ikoni. Lisäksi kävijät ovat tuoneet katokseen lahjoitusikoneja vuosien saatossa.


Kuva: Wikipedia


Tekstin lähteet:

https://joensuuntaidemuseo.fi/julkinen-taide/-/ass...

https://aamunkoitto.fi/kulttuuri/kadonneen-luostar...