Pohjois-Karjalan vanhat kalmistot ja hautausmaat

Ortodoksisen uskonelämän ytimen muodostavat jumalanpalvelukset. Jumalan palveleminen ymmärretään kokopäivätoimiseksi. Kaikki työ, jota me teemme, tulisi pyhittää Jumalan palvelemiseksi ja Hänen kunniakseen. Tuo jatkuvan rukouksen periaate on vaikuttanut siihen, että ortodoksisessa hurskauselämässä jumalanpalveluspaikoilla on ollut suuri merkitys. Rukouselämä ei rajoitu vain tämän maailman puolesta rukoilemiseen, vaan tarkoittaa myös edesmenneiden läheistemme, sukulaistemme ja ystäviemme puolesta rukoilemista. Hautausmaille ovat karjalaiset aina kokoontuneet muistelemaan edesmenneitä. Rukous edesmenneiden puolesta on koettu luontevaksi ja yhteisöä vahvistavaksi tapahtumaksi. Edesmenneiden puolesta rukoillaan samalla tavalla kuin elävienkin puolesta.

Karjalaiset perustivat kalmistojaan yhteisön tarvetta varten. Samalla rakennettiin jumalanpalveluspaikat eli tsasounat. Käytännössä jokaisessa karjalaisessa kylässä oli oma pyhä paikka, joko kappeli tai kalmisto. Ne vastasivat kyläyhteisön hengellisiin tarpeisiin ja vahvistivat paikallista uskontoidentiteettiä.

Ilomantsin ortodoksiset hautausmaat

Tutkimuksen mukaan Ilomantsissa on enemmän hautausmaita kuin missään muussa pohjoiskarjalaisessa kunnassa (2008). Nykykäsityksen mukaan pelkästään Ilomantsista voidaan paikantaa toistakymmentä kalmistoa. Suurin osa niistä on kadonnut jäljettömiin luonnollisista syistä, mutta niiden sijainteja voidaan jäljittää. Monet Ilomantsin kalmistot ovat joutuneet ajan saatossa haudanryöstäjien kohteeksi, sillä niistä kuviteltiin löytyvän koruaarteita.

Kun Käkisalmen lääni ja sen mukana Ilomantsi liitettiin ruotsin valtakuntaan 1618, ilomantsilaiset ja heidän tapakulttuurinsa joutuivat tarkastelun kohteeksi. Luterilainen virkavalta näki kyläkalmistot pakanallisina uhrilehtoina, ja niihin hautaaminen kiellettiin Porvoon piispa Johan Nylanderin (k. 1761) aikana. Ortodokseille taas oman suvun edesmenneitten jäsenten ja kyläyhteisön vainajien muistelu oli arkipäiväistä ja luontevaa. Kirkko korosti voimakkaasti rukouksen merkitystä ja rukousperinteen jatkuvuutta. Teologisen ajattelun mukaan vainajien olotilaan oli mahdollisuus vaikuttaa myös kuoleman jälkeen. Karjalainen kuolemankulttuuri ja ortodoksisen kirkon käytännöt helposti yhdenmukaistuivat kyläyhteisöissä.

Ilomantsin Hattuvaaran pyhät kalmistot

Hyvin tunnettu vanha kalmisto on pyhille apostoleille Pietarille ja Paavalille nimetyn tsasounan läheisyyteen aikoinaan perustettu kalmisto läheisessä ikikuusikossa. Pyhäkkö ja kalmisto muodostavat muiden rakennusten kanssa ainutlaatuisen ja perinteisen karjalaisen kylämaiseman. Tsasounalta on kalmistoon noin 150 metriä luoteeseen. Kalmistossa on vanhoja ristejä ja grobuja, eli hautamuistomerkkejä. Grobu on pieni hirsistä tehty rakennelma haudan päällä. Sillä on esikristillinen lähtökohta, kuten monella muullakin karjalaiseen kuolemankulttuuriin liittyvällä uskomuksella ja hautaustapaan liittyvällä asialla.

Erityistä lisäarvokkuutta Hattuvaaran karjalaiseen kylämaisemaan tuo hyvin säilynyt Makkolan museopiha, joka sijaitsee lähellä kalmistoa. Tsasounan osoite on Hattujärventie 1, 82967 Hattu.

Samantyyppisiä tsasouna-kalmisto -kombinaatioita oli Ilomantsin itäkylissä ennen toista maailmasotaa. Nuo kylät kuten Liusvaara, Melaselkä, Vuottoniemi, Kuolismaa ja Megri menetettiin sodassa Neuvostoliitolle, ja niiden rakennushistoriallinen ilmiasu ja paikkaidentiteetti katosivat rakennusten tuhoutumisen yhteydessä. Vertailukohtia onkin haettava kauempaa Venäjän Karjalasta.

Hautausmaan perustaminen karjalaisessa kyläkulttuurissa oli yksinkertaista. Kun edellinen hautausmaa täyttyi, perustettiin uusi. Hautausmaa perustettiin mieluusti erityisen kauniille paikalle vesistön varrelle, usein saareen, niemeen tai joen varteen. Oleellista oli hautausmaan saavuttaminen vesistöä pitkin, jos se vain oli mahdollista. Taustalla oli karjalaisesta kuolemankulttuurista nousevasta käsityksestä, että vainajan sielu kulki virran poikki tuonpuoleiseen.

Kun Hattuvaaran edellinen hautausmaa alkoi käydä ahtaaksi, perustettiin uusi, Merojan hautausmaa vuonna 1890, noin kilometrin päähän tsasounasta. Se sijaitsee Hattuvaarasta Käenkoskelle vievän tien varrella, notkon alla. Aiemmin kalmistolle pääsy oli hankalaa, sillä sinne piti mennä kosteikon läpi kulkevaa kapeaa polkua pitkin Hattujärven tien varresta. Nykyään aivan hautausmaan viereen pääsee puutavarankuljetuksia varten tehtyä hyvää tietä pitkin. Kyseessä on pois käytöstä jätetty erämaakalmisto, mutta sen yksittäisiä hautoja hoidetaan edelleen. Meroja on tyypillinen karjalainen kalmisto senkin puolesta, että sen arkkitehtuuria ei määrää hautojen suorat rivit, vaan vainajat haudattiin sopiviin paikkoihin, usein suvuttain. Merojan hautausmaan koordinaatit ovat: 62°56'16.2"N 31°16'08.3"E.

Kolmas Hattuvaaran hautausmaa on vuonna 1939 perustettu nykyinen hautausmaa noin 10 kilometriä ennen Hattuvaaran kylää Ilomantsin suunnasta tullessa. Uusi hautausmaa ei juurikaan eroa mistä tahansa nykyisestä suomalaisesta läntisen perinteen mukaisesti rakennetusta hautausmaasta. Sitä on ainakin periaatteessa kehitetty suunnitelmallisesti ”rivit suoriksi” –näkemystä noudattaen. Suurin osa hautamuistomerkeistä on kiviä, mutta myös puuristejä on paljon. Hautausmaalle on tienviitta Hatuntieltä.

Ilomantsin Kokonniemen vanha kalmisto

Kokonniemen kalmisto on Ilomantsin, ja ehkä koko Pohjois-Karjalan tunnetuin kalmisto. Se perustettiin 1790-luvulla kauniille Kokonniemelle, lähelle edellistä pyhän Elian kirkkoa, joka sijaitsi nykyisen sankarihautausmaan kohdalla. Hautausmaa oli käytössä vielä nykyisenkin Elian kirkon aikana, mutta alkoi täyttyä nopeasti.

Kokonniemi on tunnelmaltaan poikkeuksellinen. Luonnontilainen kalmisto on tehnyt vaikutuksen kävijöihinsä. Eräs heistä oli kirjailija Olavi Paavolainen, joka kirjoitti innostuneesti Kokonniemestä teoksessaan ”Synkkä yksinpuhelu”. Kokonniemen tunnetuimmat vainajat ovat kuuluisa runonlaulaja Simana Sissonen, ja pyhä tunnustaja ja marttyyri Johannes Ilomantsilainen, jonka kanonisaatiota eli pyhäksi julistamisen juhlaa vietettiin kesällä 2019. Viimeisen leposijansa Kokonniemestä on saanut myös itkuvirsien taitaja Irinja Arhipoff 1934.

Kokonniemi kuuluu Pogostan kulttuuripolkuun, joten reittiopas kalmistoon on nähtävissä sekä käsiesitteestä että mobiilisovelluksesta. Kokonniemeen ei pääse autolla, mutta sinne vie lankkusilta läpi kosteikon. Parkkipaikalta on matkaa noin 300 metriä. Kalmiston sijainti on 62.40’56.0”N 30.54’54.4”E.

Uusi ortodoksinen hautausmaa perustettiin 1918 Pötönkankaalle luterilaisen hautausmaan viereen, joka noudattelee jo tarkemmin läntistä hautausmaa-arkkitehtuuria, mutta on kuitenkin säilyttänyt tietyn omalaatuisen ”luonnontilansa”, erotuksena luterilaisen puolen ”suorista hautakiviriveistä”. Pötönkankaan ortodoksisen hautausmaan erikoisuutena on sen keskellä sijaitseva valkoinen kappeli, joka on rakennettu edellisen Elian kirkon (rak. 1798) parhaitten säilyneistä hirsistä. Nykyisen sankarihautausmaan kohdalla sijainnut huonokuntoinen kirkko purettiin 1918, mutta pyhäkön elämä tavallaan jatkuu vieläkin Pötönkankaalla.

Pörtsämön erämaakalmisto

Poikkeuksellisen kaunis Pörtsämön kalmisto sijaitsee niemen kärjessä, Luutalahden kylässä Tuupovaarassa, nykyisessä Joensuussa. Vanhaan kalmistoon haudataan tarpeen mukaan vieläkin. Sen tunnetuin vainaja on runonlaulaja Pedri Shemeikka, jonka kunniaksi kalmistoon pystytettiin muistopaasi 1930-luvulla. Hautausmaahan on haudattu paljon ilomantsilaisia, sillä se kuului aikoinaan Ilomantsin ortodoksille seurakunnalle. Pörtsämön erämaakalmisto sijaitsee osoitteessa Öllölänniementie 24. Viitoitus paikalle on Koskenniskantieltä. Paikan koordinaatit ovat: 62°23'13.3"N 30°49'24.9"E.

Suvensaaren kalmisto

Tuupovaaran Suvensaareen on haudattu jo ainakin 1700-luvulla. Hautausmaahan haudattiin myös luterilaisia. Myöhemmin siitä tehtiin luterilaisen seurakunnan hautausmaa. Vaikka uusia hautausmaita perustettiin, Suvensaareen saa edelleen haudata sukuhautoihin. Vanhoja hautamuistomerkkejä on edelleen nähtävissä.

Luonnontilassa oleva saari on rehevä ja metsäinen, jopa viidakkomainen. Kalmistoon ajetaan kolme kilometriä Tuupovaarasta Konnunniementietä pitkin. Suvensaareen käännytään vasemmalle, ja ajetaan vielä toista kilometriä. Kalmistoon pääsee kapeaa kannasta pitkin. Suvensaaren kärjen koordinaatit ovat: 62°28'33.1"N 30°32'54.9"E.

Taipaleen alueen vanhat kalmistot

Liperin Taipaleesta muodostui toinen karjalais-ortodoksinen keskittymä Pohjois-Karjalaan jo viimeistään 1400-luvulla. Kyläkalmistoja perustettiin karjalaisiin kyliin. Niitä on varmuudella ollut Viinijärvellä, Sotkumassa, Paiholassa ja Liperissä.

Tsasounia ja kalmistoja rakennettiin useita kymmeniä. 1530-luvulla perustettiin jopa luostari Kuhasaloon. Luostari oli Valamon luostarin alaluostari, ja siihen kuului myös kalmisto. Vuonna 1570 alkoi kuitenkin 25-vuotinen sota, jonka aikana kaikki luostarit tuhottiin Karjalasta. Samassa tuhoutui myös Kuhasalon luostari 1595. Kuhasalo on nykyisen Joensuun kaupungin Pyhäselkään rajoittuva niemi.

Taipaleen seurakunnan alueella on nykyarvioiden mukaan ollut 32 tsasounaa, ja niiden yhteydessä kalmistot eli hautausmaat. Tsasounia oli ainakin Liperissä, Komperossa, Papelonsaaressa, Honkalammilla ja Sotkumassa. Kalmismaita on ollut lisäksi ainakin Martonvaarassa ja Sirnihtän saaressa.

Viinijärven pyhän Jumalansynnyttäjän Tihvinäläisen ikonin kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsee suuri Viinijärven hautausmaa, joka on yleiskristillisessä käytössä. Kirkon koordinaatit ovat: 62°38'55.1"N 29°13'27.5"E

Sotkuman pyhän profeetta Elian tsasounan ympärillä on myös laajahko hautausmaa. Hautausmaa on poikkeuksellinen, sillä siihen kuuluu myös sankarihautausmaa. Viime sodissa isänmaan puolesta kaatuneet paikalliset ortodoksiset sankarivainajat on haudattu Sotkuman hautausmaahan.

Polvijärven Kylynlahdessa, lähellä kuntakeskusta, on edelleen käytössä oleva ortodoksinen hautausmaa. Se on perustettu 1900-luvun alussa.

Lieksan alueen kalmistot

Lieksan Lontsinniemessä on ollut kalmisto ja tsasouna 1500-luvulla. Paikka on Jamalissa, n. 11.2 kilometriä Lieksan kirkolta länteen. Paikalle on pystytetty puinen muistoristi.

Lieksan Kitsissä on ollut ortodoksinen tsasouna, ja todennäköisesti kalmisto. Muistokivi tsasounan kunniaksi pystytettiin vuonna 1963. Ortodoksinen kalmisto on sijainnut myös Palkinjärven Kalmosaaren pohjoisosassa.

Kiteen ortodoksiset kalmistot

Kitee oli vahvaa ortodoksista seutua aina 1500-luvun lopulle saakka. Kitee kuului Laatokan-Karjalan kulttuuripiiriin.

Anninkankaan ortodoksinen hautausmaa luovutettiin Joensuun ortodoksiselle seurakunnalle 2007.Kalmisto kuuluu Rääkkylän Jaamaan. Kalmiston koordinaatit: 62°11'44.7"N 29°54'27.8"E.

Vanninkankaan Kalmistolassa, Ukonmäessä, aika lähellä nykyisen Kiteen keskustaa, on sijainnut ortodoksinen kalmisto. Se löydettiin 2004. Aikaisimmissa kaivauksissa alueelta löytyi ihmisen luita.

Nykyiset ortodoksiset hautausmaat

Ortodoksisten hautausmaiden ulkonäkö noudattaa nykyään pitkälti niin sanottua ”yleistä muotokieltä”, sillä haudanpito ja hautauskulttuuri ovat monesti yhteistä luterilaisen käytännön kanssa. Koska hautausmaat ovat yhteisiä, myös niiden ulkonäkö on samanlainen. Hautakivien suorat rivit, tiukka hautageometria, ja hyvin hoidetut nurmet ovat tyypillisiä luterilaisia elementtejä hautausmaille. Sama käytäntö on saavuttanut myös ortodoksisten hautausmaiden hoidon. Ilmiön voi nähdä mm. Joensuun kaupungin ortodoksisessa hautausmaassa, joka ei poikkea juuri lainkaan viereisestä luterilaisesta hautausmaasta.

Toinen tyyppiesimerkki on Öllölän luterilainen hautausmaa, johon on haudattu myös ortodokseja. Se sijaitsee osoitteessa Öllöläntie 201, 82769 Hoilola.

Juha Riikonen

TT, tutkija