Viipurisäätiön lahjoitus

Viipuri-säätiö lahjoitti 24.10.2016 arvokkaan 34 ikonin kokoelman Ortodoksisen kulttuurin säätiölle. Kokoelman omisti alunperin Viipurista lähtöisin olevat, jo edesmenneet Lea ja Eino Joutsen. Vanhimmat ikonit ovat 1700-luvulta ja nuorimmat 1900-luvun lopulta. Ikonikokoelmassa on runsaasti metalli-ikoneja ja erilaisilla tekniikoilla toteutettuja maalattuja ikoneita.

Osa kokoelman ikoneista laitetaan esille ikoninurkkauksiin joita tehdään syksyn 2016 aikana Ortodoksisen kulttuurikeskuksen eri tiloihin. Ikoninurkkaukset suunnittelevat ja toteuttavat
johtava konservaattori Antti Narmala ja tutkimusvalokuvaaja Petter Martiskainen Valamon konservointilaitokselta. Muista kokoelman ikoneista kootaan myöhemmin näyttely Ortodoksiselle kulttuurikeskukselle.

Ikonilahjoituksen ottivat vastaan Ortodoksisen kulttuurisäätiön valtuuskunnan puheenjohtaja isä Paavo Ratilainen (vas.) ja hallituksen puheenjohtaja Keijo Mutanen. Luovuttajina olivat Viipurisäätiön hallituksen puheenjohtaja Timo Pellikka ja varapuheenjohtaja Pertti Joenpolvi.

Viipurisäätiön lahjoittamista ikoneista kootut ikoniseinämät vihittiin käyttöön

Viipuri-säätiö lahjoitti 34 ikonin kokoelman Ortodoksisen Kulttuurin Säätiölle syksyllä 2016. Kokoelman vanhimmat ikonit ovat 1700-luvulta ja nuorimmat 1900-luvun lopulta. Kokoelman omisti Viipurista lähtöisin olevat jo edesmenneet Lea ja Eino Joutsen.

Marras-joulukuun 2016 aikana johtava konservaattori Antti Narmala ja tutkimusvalokuvaaja Petter Martiskainen Valamon konservointilaitokselta tekivät kokoelman ikoneista Ortodoksisen kulttuurikeskuksen alakerran kokoustiloihin neljä erilaista ikoniseinämää hyllyineen.

Esikuva hyllyille on karjalaisten tsasounien ikoniseinät, joihin vuosikymmenten saatossa oli tuotu usein hyvin erilaisia ikoneja, paperikukkasia, liinoja, lampukoita ja muuta rukouselämään liittyvää esineistöä. Samoin ajatus tapetista ikonihyllyjen taustana on lainaus karjalaisista tsasounista joissa usein oli tapetoidut seinät.

Säätiön saama ikonikokoelma hyvin erilaisine ja eri-ikäisine ikoneineen tuki ajatusta rakentaa niistä pieniä tiiviitä kokonaisuuksia jotka ovat kuin kotialttareita. Ripustuksissa ei ole pyritty mihinkään tiettyyn tyyliin tai taidehistorialliseen jaotteluun, vaan esineistöstä muodostuu vapaita kokonaisuuksia joita on mahdollista muuttaa ja niihin voi tarvittaessa lisätä uusia ikoneita ja esineitä. Eräänlainen poikkeus on tilojen ainoa ikoninurkkaus, ns. evakkonurkka johon on tehty ns. karjalainen koristelauta, ja ”EvakkoJeesus ”- ikonin eteen on koottu painokuvia suomalaisille ortodokseille tärkeistä pyhistä ja ikoneista.