Ortodoksinen paasto

Paasto on kristillisyyden perusopetusta ja toimintaa. Kristillisen paaston esikuvana on itse Jumalan Poika Kristus, joka itse paastosi erämaassa neljäkymmentä päivää (Matt. 4:1-2). Paasto kuuluu myös monien muiden suurten uskontojen perinteeseen ja käytäntöön.

Paastolla on nyky-Suomessa monenlaisia käsityksiä. Suomalaiset puhuvat paastosta lähinnä ruokaan liittyvänä pidättyvyytenä. Siihen verrattuna kristillinen paasto poikkeaa yleisestä paastokäsityksestä.

Kristillinen paasto tarkoittaa monia asioita. Kun ihminen haluaa paastota, hän käy lähimmäisen luona auttamassa, eli antamassa aikaansa toisen ihmisen hyväksi. Kristitylle lähimmäisiä ovat kaikki ympärillä olevat, ja kauempanakin olevat ihmiset.

Paastossa yritämme siis jättää turhat oma asiamme vähemmälle, ja suunnata toimintaamme muiden ihmisten hyvinvoinnin hyväksi. Paaston aikana voisimme mm. käydä vanhainkodeissa tai maahanmuuttajaperheissä kysymässä, mitä he toivoisivat suuren juhlan lähestyessä. Yleensä pelkkä yhdessäolo helpottaa. Voimmeko mennä yksinäisten luokse kysymään, mitä heille kuuluu? Kynnys saattaa olla korkea.

Ortodoksinen paasto tarkoittaa jakamista. Se, minkä voimme antaa omasta vapaa-ajastamme, annammekin toiselle ihmiselle tai perheelle. Se, mikä minulta jää yli, annan muille sitä tarvitseville. Se voi olla aineellista tai aineetonta diakoniaa. Ortodoksinen paasto ei korosta vain ruuasta pidättäytymistä, vaan kaiken aineellisen tasaista jakaantumista kaikkien tarvitsevien kesken.

Toisaalta kirkko kehottaa käyttämään yksinkertaisia ja halpoja ruoka-aineita, joiden tuottamiseen ei ole käytetty paljon aikaa eikä rahaa. Ruuan valmistamiseen käytetyn ajan voimme käyttää toistemme hyväksi. Yritämme vähentää ruoan tekemiseen käytettyjä raaka-aineita.

Ruokapaaston tarkoitus on tukea hengellistä paastoa. Se, mitä minulta jää yli, voin antaa toiselle, sille, joka apua tarvitsee. Nykyään näemme ruokajonoja seurakuntien edustoilla ruuanjakelupäivinä. Se kertoo, että minun antama aineellinen apu saattaa olla jollekin toiselle tärkeä.

Paasto on jatkuvaa

Paasto on parhaimmillaan oman elämän puhdistamista sekä hengellisesti että ruumiillisesti. Ihminen on kokonaisuus, jossa ruumis ja sielu ovat yhdenarvoisia ja riippuvassa syy-yhteydessä toisiinsa. Paasto voi opettaa myös itsehillintää.

Ortodoksisessa hurskausajattelussa jokaisen viikon keskiviikot ja perjantait ovat paastopäiviä. Tuota käytäntöä noudatetaan erityisesti luostareissa, mutta on tarkoitettu kaikille kirkon jäsenille. Joissakin perinteissä myös maanantai on paastopäivä. Keskiviikon paastoajattelun taustalla on viikonpäivän muisto. Silloin muistelemme Kristuksen kavaltamista. Perjantaina muistellaan erityisesti Kristuksen kärsimyksiä.

Paastoajoissa ja –käytännöissä on poikkeuksia, jotka on kerrottu ortodoksisessa kalenterissa. Kalenterissa kerrotaan kunkin pyhän ihmisen päivän muisto ja kirkollinen muistojuhla.

Kirkkovuoden pidemmät paastot

Kirkkovuodessa on neljä pidempää paastonaikaa. Paastot valmistavat ihmistä juhlien viettoon. Paastot ovat juhlien valmistava osa. Paastoa ei ole tarkoitettu ruumiin näännyttämiseen tai synkkyyden maksimoimiseen, vaan mielen virkeydeksi, oman sielun tutkiskelemiseksi, lähimmäisen hyväksi toimimiseksi, sekä hengelliseksi kasvuksi ja iloksi.

Joulupaasto

Paastoajat riippuvat kirkkovuoden kierrosta. Kirkkovuosi alkaa 1.9., eli voimme sanoa, että ensimmäinen varsinainen paastokausi on joulupaasto eli Kristuksen syntymään valmistava paasto. Se alkaa 15.11. Koska edellinen päivä on apostoli Filippuksen muistopäivä, paastoa kutsutaan joskus Filippuksen paastoksi. Jouluun valmistavasta paastosta on ensimmäisiä merkkejä jo 490-luvulta. Konstantinopolin paikallinen kirkolliskokous määräsi joulupaaston vuonna 1166.

Vanhassa testamentissa odotettiin Messiaan saapumista, mikä tapahtui Kristuksen syntymisessä ihmiseksi. Sen vuoksi joulupaastossakin muistelemme pyhien esi-isien ja isien sunnuntaita kahtena viimeisenä sunnuntaina ennen joulua.

Joulupaastossa ei ole varsinaisia paastopalveluksia, mutta jokaisen joulupaaston sunnuntain evankeliumitekstit valmistavat tutkiskelemaan oman elämämme suuntaa.

Suuri ja pyhä paasto

Kirkkovuoden merkittävin paasto alkaa 40 vuorokautta ennen suurta eli piinaviikkoa. Herran Pääsiäinen eli Kristuksen ylösnouseminen on kirkkovuoden kohokohta. Kirkon suurimpaan juhlaan valmistaudutaan pitkällä paastolla, jolle on vielä erityiset valmistusviikot. Valmistusviikkojen aikana jätämme tietyt ruoka-aineet vähitellen pois ruokavaliostamme. Paastoajat ja paastokäytännöt on merkitty ortodoksiseen kalenteriin.

Suuren paaston aikana emme syö liharuokia emmekä maitotuotteita, kananmunia, öljyä, emmekä kalaa. Ruoka on silloin täysin rasvatonta. Poikkeukset voi nähdä kirkkokalenterista. Paastoa voidaan lieventää tiettyinä päivinä. Kalaa saa syödä Marian ilmestymisen juhlassa (25.3.) ja Palmusunnuntaina, jotka ovat kirkkovuoden suuria juhlia.

Ensimmäinen valmistussunnuntai on Sakkeuksen sunnuntai, jolloin Kristus kehotti Sakkeusta tulemaan alas puusta ja tunnustamaan Jumalan Pojan läsnäolon. Myös meitä kehotetaan tulemaan alttiiksi Jumalan valtakunnan illattomaan päivään.

Toinen valmistussunnuntai on Fariseuksen ja publikaanin sunnuntai. Siinä ajatuksemme vievät toisen ihmisen kohtaamiseen. Molemmat rukoilijat kyllä täyttivät Jumalan tahdon, mutta eri tavalla.

Kolmas valmistussunnuntai on tuhlaajapojan sunnuntai. Väkevä evankeliumi (Luuk. 15:11-32) kertoo siitä, että vaikka tuhlaisimme elämämme maailmalla, niin katumuksen kautta pääsemme takaisin Jumalan yhteyteen, jos niin haluamme.

Neljäs on tuomiosunnuntai. Sen viesti on erittäin puhutteleva: mitä te olette jättäneet tekemättä vähäisimmille palvelijoille, sen te olette jättäneet tekemättä minulle! (Matt. 25:31-46.)

Viides sunnuntai onkin jo suuren paaston ensimmäinen sunnuntai. Sovintosunnuntaina eli laskiaissunnuntaina laskeudumme paastoon. Pyydämme anteeksi läheisiltämme.

Varsinaisen paaston toinen sunnuntai on ortodoksisuuden sunnuntai. Silloin kunnioitamme ikonien voittoa kristillisessä perinteessä: ikoneista tuli vuoden 787 kirkolliskokouksessa kristillisestä elämästä ja pyhistä kertovia hyväksyttyjä kuvia, jotka julistavat samaa ilosanomaa pyhien tekstien kanssa.

Kolmas sunnuntai on pyhitetty pyhälle Gregorios Palamakselle. Hän loi erityisen synteesin sille, miten ihminen ja Jumala voivat kohdata toisensa luomattoman valon yhdistäminä. Palamaksella oli myös hyvin vahva sosiaalisen oikeudenmukaisuuden opetus.

Neljäs sunnuntai on Ristinkumartamisen sunnuntai. Muistelemme siinä ristin merkitystä omassa elämässämme. Risti antaa meille toivon ja ohjaa meitä kohti ylösnousemusta. Risti ei ole enää kuoleman symboli, vaan ylösnousemuksen merkki ja tunnus.

Viides sunnuntai on Johannes Siinailaisen eli Johannes Klimakoksen sunnuntai. Pyhä Johannes kirjoitti ”Portaat” –nimisen kirjan, jossa hän käy pyhityksen tietä läpi askel askeleelta. Tuo kirja on hyödyllistä luettavaa juuri paaston aikana.

Kuudes paastonajan sunnuntai on Maria Egyptiläisen sunnuntai. Kertomus Mariasta tuo eteemme mahdollisuuden tehdä täydellinen muutos elämässämme. Huonomaineisesta Mariasta tuli nöyryyden ja hengellisen kasvamisen esikuva.

Viikkoa ennen Herran Pääsiäistä vietämme Palmusunnuntaita eli Herran ratsastusta Jerusalemiin. Kristus ratsasti aasilla juhlallisesti kaupunkiin tietäen edessä olevan kohtalonsa. Tapahtuman muistoksi koristelemme pajunoksia eli virpovitsoja, joiden välityksellä viemme siunausta koteihin.

Palmusunnuntaita seuraava viikko on Suuri viikko (piinaviikko), joka niin ikään on paastoviikko. Paasto huipentuu ensin Suureen Perjantaihin (pitkäperjantai), jota sanotaan vuoden ankarimmaksi paastopäiväksi. Sunnuntaina kaikki muuttuu. Paastoaika päättyy Kristuksen ylösnousemukseen, ja pääsiäisaika jatkuu 40 vuorokautta.

Suuren paaston aikana toistetaan lukuisia kertoja Efraim Syyrialaisen paastorukousta: ”Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki! Anna minulle, Sinun palvelijallesi sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki! Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni, ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti! Aamen.”

Apostolien paasto

Kolmas kirkkovuoteen liittyvä pidempi paasto on Pyhien apostolien paasto, joka alkaa viikon päästä helluntaista ja päättyy apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivään 29.6. Paasto kertoo siitä, kuinka suuresti kirkko arvostaa juuri näitä kahta apostolia. Paastosta on merkintöjä jo 460-luvulta. Paaston lähtökohtana kerrotaan myös sitä, että fariseukset arvostelivat opetuslapsia siitä, etteivät he paastoa. Jeesus vastasi heille, etteivät häävieraat voi surra niin kauan kuin sulhanen on heidän kanssaan. Mutta tulee aika, jolloin sulhasta ei ole, ja silloin he paastoavat.

Jumalanäidin paasto

Neljäs paaston aika, Herran äidin paasto elokuun alussa, valmistaa meitä Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaan.

”Iloitse Jumalanäiti, neitsyt armoitettu Maria, Herra on Sinun kanssasi! Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on Sinun kohtusi hedelmä, sillä Sinä olet synnyttänyt sielujemme Pelastajan!”

Jumalanäiti Maria on koko kristikunnan äiti. Hänellä on erityinen sija kristillisessä esirukousperinteessä. Hänen rukouksensa poikansa Kristuksen puoleen on ymmärretty erityisen merkittäviksi.

Muuta paastoon liittyvää

Kirkkovuodessa on lisäksi yksittäisiä paastopäiviä, kuten Johannes Kastajan mestauspäivä 29.8. ja Ristin ylentämisen päivä 14.9.

Paastottomia aikoja ovat viikko ennen suuren paaston valmistusviikkoja, joulusta loppiaisaattoon ja pääsiäisviikko. Myöskään helluntaita seuraava viikko on paastoton.

Paasto on tarkoitettu kaikille, mutta on hyvä keskustella rippi-isän kanssa poikkeuksista. Joillekin säännölliset ateriat ovat välttämättömiä vaikkapa jonkin sairauden vuoksi.