Pyhä neitsytmarttyyri Lucia 13.12.

Ortodoksisessa kirkossa vietetään 13. joulukuuta pyhän neitsytmarttyyri Lucia Syrakusalaisen muistoa. Pyhä neitsytmarttyyri Lucia syntyi Syrakusassa Sisiliassa vuona 283 ja kuoli vuonna 304. Pyhän nimi Lucia on johdettu latinan sanasta valo (lux), joka useissa Luciasta kertovissa legendoissa yhdistetään hänen silmiinsä ja niiden puhtaaseen kirkkauteen. San Giovanni Maggioren kirkossa Napolissa väitetään säilytettävän reliikkeinä hänen silmiään.

Keisari Diocletianuksen (284–305) vainon aikana hän lähti sairaan äitinsä Eutychian kanssa rukoilemaan pyhän Agathan (5.2.) haudalle Cataniaan. Rukoiltuaan marttyyrin apua palavasti Lucia vaipui uneen, ja Agatha ilmestyi hänelle sanoen: ”Sisareni Lucia, miksi pyydät minulta sellaista, jonka voit saada omalla uskollasi? Äitisi paranee, ja sinusta tulee pian Syrakusan kunnia, niin kuin minä olen Catanian ylpeys.”

Kotiinsa palattuaan Lucia päätti omistaa elämänsä ja neitsyytensä Herralle, minkä myös hänen äitinsä hyväksyi. Lucia purki kihlauksensa ylhäissukuisen nuorukaisen kanssa ja myi myötäjäisensä, maaomaisuutensa ja jalokivensä jakaakseen rahat köyhille. Tämä sai hänen entisen sulhasensa raivon valtaan. Hän ilmiantoi Lucian kristittynä Syrakusan maaherralle Paschasiukselle.

Tuomioistuimen edessä Lucia pysyi horjumattomana. Odottaen vain pääsevänsä Herransa luokse hän lausui: ”Minulla ei ole muuta uhrattavaa kuin uhrata itseni elävänä uhrina kaikkivaltiaalle Jumalalle. Sinä kidutat meitä miellyttääksesi keisaria, mutta sinun ansiostasi me saamme ikuisen ilon.” Maaherra määräsi hänet vietäväksi ilotaloon, ja sotilaat yrittivät raiskata hänet, mutta Jumalan varjeluksesta hän säilyi koskemattomana. Sotilaat katkaisivat hänen päänsä miekalla. Joidenkin lähteiden mukaan hänet myös sokaistiin ennen kuolemaa, toisten mukaan hän tuhosi silmänsä itse. Erään legendan mukaan hän torjui ahdistelijansa, jotka ihailivat hänen kauniita silmiään, repimällä silmänsä päästään ja antamalla ne heille. Joidenkin legendojen mukaan hän taas sokaisi silmillään kiduttajansa. Luciaan ja hänen elämänkertaansa on liitetty monenlaisia muitakin legendoja. Hänen historiallisuudestaan ei ole kuitenkaan epäilystä.

Marttyyri Lucian muistopäivää alettiin viettää pian hänen kuolemansa jälkeen – ensin hänen kotiseudullaan, sittemmin ympäri kristillistä maailmaa. Hänen kunniakseen on rakennettu kirkkoja muun muassa Roomaan, Venetsiaan ja Englantiin. Pyhän nimi viittaa valoon ja Ruotsissa hänen joulunodotusaikaan sijoittuvaa juhlaansa on vietetty perinteisesti juuri valon juhlana, jossa nuoria neitoja puetaan valkoisiin ja kruunataan kynttilöin. Tämä traditio on levinnyt myös Suomeen.

Lucia onkin erityisen tärkeä pyhä Suomen ruotsinkielisille ortodokseille. Vuonna 2004 perustettu Suomen ruotsinkielisten ortodoksien yhdistys, Heliga Lucias gemenskap, valitsi taivaalliseksi esirukoilijakseen juuri pyhän Lucian. Koska valtaosa Suomen ortodoksisen kirkon äidinkieleltään ruotsinkielisistä jäsenistä asuu Helsingin seurakunnan alueella, yhdistyksen toiminta keskittyy pilkälti pääkaupunkiseudulle. Yhdistyksen vuosi huipentuu vuosittain Liisankadun Kotikirkossa neitsytmarttyyri Lucian muistopäivän aattona järjestettävään ruotsinkieliseen ehtoopalvelukseen.

Ehtoopalveluksen päätteeksi Lucia-neidoksi pyydetty ruotsinkielinen seurakunnan nuori saapuu Luciaksi puettuna kirkkoon ja pappi kruunaa hänet sekä antaa nuorelle tytölle kannettavaksi neitsytmarttyyrin ikonin ristisaatossa. Sen jälkeen Lucia-neito lukee Mirolybov-salissa Lucian elämäkerran.

Neitsytmarttyyri Lucian tropari:

”Kaunistettuna neitsyyden loistavalla viitalla, sinä kihlauduit elämänantaja Kristukselle, ja ylenkatsoit maallista rakkautta. Siksi sinä tuot Herralle morsiuslahjana marttyyriveresi virrat. Rukoile Häntä meidän kaikkien puolesta, oi neitsytmarttyyri Lucia.”