Suuri ja pyhä viikko

Kirkko elää pelastushistorialliset tapahtumat vuosittain uudelleen. Palmusunnuntaista alkavalla suurella viikolla kullakin päivällä on oma tärkeä sanomansa, joka valmistaa meitä Kristuksen maan päällisen elämän loppuhetkiin, kärsimyksiin ja lopulta riemulliseen ylösnousemukseen. Suurena keskiviikkona muistellaan Juudaksen kavallustekoa ja Kristuksen voitelemista (Matt. 26:6–13). Päivän pelastushistoriallista merkitystä korostaa se, että keskiviikko on yleinen paastopäivä läpi vuoden. Suurena torstaina muistellaan Kristuksen viimeistä ateriaa opetuslasten kanssa ja pyhän ehtoollisen asettamista. Torstain liturgiassa pyhitetään myös ne ehtoollislahjat, joita pappi vie vuoden aikana sairaille ja muille, jotka eivät pääse osallistumaan niistä kirkossa.

Suuri perjantai on Kristuksen ristiinnaulitsemisen päivä. Ristiinnaulitun pyhä kuva tuodaan keskelle kirkkoa. Aamunpalveluksessa luetaan 12 evankeliumia, joissa kerrotaan Kristuksen viimeisistä hetkistä, tuomitsemisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Kristuksen hautaus –niminen jumalanpalvelus toimitetaan perjantai-iltana. Evankelista Johanneksen mukaan Joosef Arimatialainen ja Nikodemus ottavat Jeesuksen ruumiin alas ristiltä, käärivät ruumiin pellavaliinoihin ja hautaavat hänet kalliohautaan (Joh. 19:38–42).

Suuri Lauantai on Kristuksen haudassa olon ja tuonelassa käynnin päivä. Aamupalveluksessa kannetaan Kristuksen hautakuva kirkon ympäri. Iltapäivän liturgia ennakoi jo tulevaa ylösnousemuksen valoa. Kirkkotekstiilit vaihdetaan valkoisiksi. Vuorokauden vaihtuessa sunnuntaihin toimitetaan puoliyöpalvelus ja aamupalvelus, jossa ensimmäistä kertaa lauletaan riemullinen pääsiäistropari ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!”

Kristuksen hautakuva on tuotu keskelle kirkkoa. Kuva: Veli Martinius, Valamon luostari