Pyhä profeetta Elia 20.7.

Profeetta Elia eli pyhä Elia Tisbeläinen syntyi noin 900 vuotta ennen Kristuksen syntymää Israelin kuningas Ahabin (871-852 eKr.) aikana Gileadissa Tisben kaupungissa. Nimen Elia merkityksestä (käännöksestä suomeksi) on olemassa useita variaatioita, kuten Herra on Jumala, Jumalan voima ja Jumalan linna. Karjalassa nimi vääntyi omaan muotoonsa Ilja.

Elia on sekä Vanhassa Testamentissa että myös Uudessa Testamentissa varmaankin Mooseksen jälkeen ja hänen rinnallaan yksi merkittävimmistä ja arvostetuimmista profeetoista. Profeetat olivat henkilöitä, jotka ilmaisivat kansalle Jumalan tahtoa ja ennustivat tulevista tapahtumista. Profeettojen tehtävänä oli pitää huoli siitä, että kansa toteuttaisi Jumalan tahtoa. Profeetat elivät Vanhan Testamentin aikaan. Johannes Kastaja oli profeetoista viimeinen.

Perimätiedon mukaan Elian isä näki unessa ihmeellisen näyn lapsestaan. Näyssä hurskaat miehet puhelivat lapsen kanssa, kapaloivat hänet ja ruokkivat häntä palavalla tulella. Papit rauhoittelivat isää ja ennustivat lapsesta tulevan voimakassanaisen ja Jumalalle otollisen miehen.

Raamatun mukaan (1.Kun 17-19, 2.Kun 1-2.) Elia vastusti voimallisesti epäjumalien palvelemista ja sai usein hallitsijoiden, mm. kuningatar Iisebelin ja kuningas Ahabin vihat niskoilleen. Kuninkaisen kirjassa kerrotaan, kuinka Elia ilmestyi kuin tyhjästä julistamaan kuningas Ahabille vuosien kuivuutta. Jo tämä oli hyökkäys tuolloin palvottua Baal- jumalaa ja harjoitettua politiikkaa kohtaan. Israelin kuninkaat olivat alkaneet palvoa Baal-sebulia ja olivat siksi tappaneet kaikki muut Herran profeetat. Baalia pidettiin hedelmällisyyden ja sateen jumalana, jonka vertauskuva oli härkä. Elia oli viimeinen Herran profeetta ja koko ympäröivä maailma yritti tappaa hänet ja hänen uskonsa. Hän jatkoi toimintaansa, sillä hänen kanssaan oli Jumala.

Profeetan ennustukset toteutuivat ja Israel koki kovia aikoja, jona aikana Elia saarnasi kansalle ja teki myös ihmetekoja. Elia pakeni kuoleman uhkaa Jumalan käskystä Keritin purolle, Jordanin itäpuolelle, jossa hän joi purosta vettä ja söi kaarneiden eli korppien tuomaa ruokaa. Elia sinnitteli pitkään puronuomassa kuivuutta paossa. Kuuluisa on kuvaus linnuista tuomassa aamuin illoin hänelle ruokaa. Ankara kuivuus pakotti Elian kuitenkin siirtymään eteenpäin. Hänet johdatettiin vierasmaalaisen lesken luokse. Nainen oli esimerkillisen vieraanvarainen. Hän jakoi vähästään pulan keskellä. Tältä sarpatilaiselta leskivaimolta eivät loppuneet jauhot eikä öljy, kun hän leipoi leipää itselleen ja pojalleen, vaikka jauhovakan ja öljyastian piti olla tyhjiä. Älä pelkää, Elia rohkaisi häntä – ja ruokaa riitti ihmeellisesti jatkossakin. Elia herätti henkiin myös leskivaimon kuolleen ainoan pojan. Perimätiedon mukaan tämä poika olisi ollut myöhemmin vaikuttanut profeetta Joona, jonka Jumala lähetti saarnaamaan Niniveen kaupungin asukkaille.

Kuivuuden loppuvaiheessa Elia meni kuningas Ahabin luokse. Kuivuuden takia Samariassa oli suuri nälänhätä, josta Ahab syytti Eliaa. Elia vastasi Ahabille: “En minä tuo kurjuutta Israeliin. Sitä tuotte sinä ja isäsi suku, kun olette lyöneet laimin Herran käskyt ja kun sinä olet kääntynyt Baalin palvelijaksi. Lähetä nyt koko Israelin kansalle käsky kokoontua minun luokseni Karmelin vuorelle, ja kutsu sinne myös Baalin 450 profeettaa ja Astarten 400 profeettaa, joita Isebel ruokkii pöydässään”. Elia haastoi Baalin ja Astarten profeetat Karmelin vuorella uhraamaan Jumalalle. Uhrialttarille tuli paloitella härkä, mutta tulta ei saanut sytyttää puihin tavalliseen tapaan, vaan se täytyi uhrilahjoihin rukoilla. Se, jonka uhriin Jumala vastaisi tulella, olisi voittaja. Epäjumalien pappien uhripöytä ei syttynyt, mutta Elian uhripöytä syttyi, vaikka hän oli käskenyt ihmisten kastella uhripöydän runsaalla vedellä. Elian käskystä kaikki epäjumalien papit ja profeetat tapettiin. Hänen kerrotaan teurastaneen yli neljäsataa ihmistä. Eräs kirkkoisä näkee tässä Elian huolenpitoa kansasta. Hän yksin syyllistyi teurastukseen ja otti koko julmuuden kannettavakseen. Selitys on vähän kömpelö, mutta tuo edes pientä eettistä tulokulmaa veritekoon. Nälänhätä loppui runsaisiin sateisiin ja viljan kasvamiseen.

Kuningas Ahab, joka oli itse ollut todistamassa mittelöä ei tohtinut ajatellakaan tekevänsä mitään Elialle, mutta tämän vaimo Isebel lähetti tappokäskyn. Elia pelästyi ja lähti pakoon. Elia ei ollut ensimmäisellä piilottelumatkallaan, ja tässä korostuu se, että Elia ei ollut superihminen, vaan aivan tavallinen ihminen lähtökohdiltaan ja kilvoituksiltaan. Elia oli kilvoitellut jatkuvassa Jumalan läsnäolossa ja teki kaiken Herran pelossa. Kuoleman uhka oli todellinen, ja Elia menikin Beersebaan kinsteripensaan alle toivomaan kuolemaa. Jumala ei antanut Elian kuolla, vaan lähetti enkelin tuomaan ruokaa ja juomaa. Tämän ruoan ja juoman voimalla Elia jaksoi kävellä 40 päivää ja yötä Horebin vuorelle (Siinain vuori). Elia yöpyi vuorella ja heräsi, sillä Jumala oli tulossa tapaamaan häntä. Ensin tuli mahtava myrsky, mutta Jumala ei ollut myrskyssä. Myrskyä seurasi maanjäristys, mutta Jumala ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tulivat tulenlieskat, mutta Jumala ei ollut tulenlieskoissakaan. Näiden jälkeen tuli hiljainen tuulen humina. Tämän kuullessaan Elia peitti kasvonsa viitalla ja meni seisomaanluolan suulle. Elia kertoo Jumalalle mitä kaikkea Israelilaiset ovat tehneet ja Jumalan vastaus on voimakas. Elian oli kruunattavaseuraava Syyrian kuningas ja otettava Elisa seuraajakseen. Israelilaisista säästyisi vain 7000, jotka eivät palvelleet baalia. Näiden tapahtumien kautta Jumala opetti Eliaalle, ettei ihmisen sydämiä käännetä Jumalan puoleen suuttumuksella ja harmittelulla, vaan rakkaudella ja nöyryydellä. Jumala on rakkaus, ilo ja rauha.

Elian tunnetuin elämänvaihe on hänen loppunsa, joka on hyvin poikkeuksellinen. Profeetta Elia eli iäkkääksi. Hän sai ilmoituksen kuolemastaan, kuten myös hänen lähin seuraajansa, profeetta Elisa ja muut profeetan oppilaat. Elia jakoi Jordanin kahtia, jätti oppilaansa toiselle puolelle ja jatkoi matkaa Elisan kanssa. Elisa ei suostunut jäämään, sillä he kaikki tiesivät, että Elia oli menossa pois. Elia kysyi Elisalta, mitä hän haluaisi hänen tekevän ennen kuin hänet otettaisiin pois. Elisa pyysi esikoisen osuutta Elian hengestä. Elia lupasi tämän aarteen, jos Elisa näkisi kuinka hänet otetaan pois. Heidän kulkiessaan siihen ilmestyivät tuliset vaunut, jotka veivät Elian taivaaseen. Elia meni siis ruumilliisesti elävänä taivaaseen. Elisa kuuli Elian viimeiset sanat, jotka olivat: ”Isäni,Isäni! Israelin vaunut ja hevoset!” Nähtyään tämän Elisa repäisi vaatteensa ja pukeutui Elialta pudonneeseen viittaan. Näin hän jatkoi Elian työtä Israelin profeettana. (2.Kun.2:1-18)

Profeetta Eliasta on mainintoja myös Uudessa Testamentissa. Mm. enkelin ilmoittaessa Sakarialle pyhän Johannes Edelläkävijän syntymisestä, enkeli sanoi:

"Hän [Johannes] kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten." (Luuk.1:17)

Kristus vertasi puheissaan Johannes Edelläkävijää Eliaan eli "palavaan kynttilään". Kristuksen kirkastumisen yhteydessä Taaborin vuorella profeetat Elia ja Mooses ilmestyivät hänelle ja keskustelivat hänen kanssaan.(Luuk.9:28-31) Näin nämä VT:n profeetat todistivat opetuslapsille, että Jeesus oli todellakin se Kristus Vapahtaja, josta Mooses ja muut profeetat olivat satoja vuosia aikaisemmin ennustaneet.

Pyhän profeetan muistolle on pyhitetty Suomessa useita kirkkoja ja tsasounia – tunnetuimmat lienevät Ilomantsissa ja Helsingissä Lapinlahden hautausmaalla sijaitsevat Profeetta Elian kirkot.

Juhlan tropari:

"Profeettain pylväs, Kristuksen tulemisen toinen edelläkävijä, enkeli lihassa, jalo Elia lähetti ylhäältä Elisalle armon parantaa sairaita ja puhdistaa spitaalisia. Niin niillekin, jotka häntä kunnioittavat, hän parannusta vuodattaa."